Alppiruusulaakso on kuuluisin arboretumin alueista. Sen rakentaminen aloitettiin 1920-luvun lopulla. Apuna käytettiin puutarhasuunnittelijoita kuten Bengt Schalinia ja Paul Ohlssonia. Tarkoituksena oli luoda metsäpuisto (woodland garden), jossa kotimaisen metsän sekaan istutettaisiin ulkomaisia puulajeja ja pensaita jäljitellen metsän luonnollista rakennetta.

Pensaskerrokseen valittiin alppiruusut ja välikerroksen puulajeiksi mm. lännenpihta (Abies lasiocarpa), kanadantuija (Thuja occidentalis) ja jättituija (Thuja plicata). Yhdessä kotimaisen männyn kanssa ne luovat metsikön kolmikerroksisen rakenteen, jossa alimpana ovat alppiruusut, keskellä tuijat ja kaiken kattona kotimaiset männyt. Välikerroksessa olevat tuijat muodostavat "seiniä", jotka jakavat Alppiruusulaakson pienempiin osakokonaisuuksiin.

Kasvupaikan suhteen alue on koko arboretumin parhaita. Maaperä on multava, kostea ja ravinteikas ja laakson pohjalla kulkee pieni puro, joka kerää liiallisen kosteuden sekä tasoittaa lämpötilaoloja. Alueen päälle kaartuvat suurilatvuksiset männyt pidättävät osan auringonsäteilystä ja suojaavat siten puolivarjossa viihtyviä alppiruusuja ja perennoja. Männyt tasoittavat myös alueen tuulioloja, jotka eivät tosin ole kovinkaan epäsuotuisat, sillä Alppiruusulaakso on suojaisessa painanteessa Kotikunnaan keskellä. Kaikki nämä tekijät luovat erinomaiset edellytykset niin alppiruusuille kuin muillekin kasveille.

Alppiruusulaaksossa kasvaa kaikkiaan toistakymmentä alppiruusulajia ja lisäksi runsaasti lajien välisiä risteytyksiä eli hybridejä ja niistä valittuja viljelylajikkeita. Tärkeimpänä lajina voidaan ehdottomasti pitää mustilanalppiruusua (Rhododendron brachycarpum ssp. tigerstedtii). Se on talvenkestävyytensä ansiosta toiminut lähes kaikkien Suomessa jalostettujen alppiruusujen kantaäitinä. Muita alueella kasvavia alppiruusulajeja ovat mm. japaninalppiruusu (Rhododendron brachycarpum ssp. brachycarpum), nukka-alppiruusu (R. smirnowii), yakushimanalppiruusu (Rh. degronianum ssp. yakushimanum), varhain keväällä kukkiva dahurianalppiruusu (Rh. dauricum) ja appalakeilta kotoisin oleva virginianalppiruusu (Rh. catawbiense). Viimemainitun risteymäjohdannaisia ovat monet alppiruusulaakson vanhaa osaa täyttävät puistoalppiruusulajikkeet, mm. 'Grandiflorum', 'Boursault', 'Roseum Elegans' ja 'Boule de Neige'. Monet komeimmista violettikukkaisista pensaista ovat saksalaisia Seidelin hybridejä, joiden perimässä on mm. nukka-alppiruusua. Alppiruusulaakson pohjoispäässä on 1970-luvulla perustettu kotimaisen alppiruusujalostuksen koealue. 

Alppiruusulaakson lajisto on muutenkin erittäin rikas. Siellä kasvaa noin 250 perennalajia, joista yleisimpänä esiintyy alaskankleitonia (Claytonia sibirica). Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris) ja monet muut harvinaisetkin saniaiset esiintyvät kookkaina laaksoa halkovan puron reunoilla. Köynnökset kuten mäntyjen runkoja kiipeävät köynnöshortensiat (Hydrangea anomala ssp. petiolaris) sekä kiinanlaikkuköynnökset (Actinidia kolomikta) ovat eksoottista rehevyyttä tuova tärkeä elementti. Muista mielenkiintoisista lajeista kannattaa mainita pensasmagnolia (Magnolia sieboldii), ryhmä euroopanpyökkejä (Fagus sylvatica) sekä piikikäs pirunnuija (Oplopanax horridus).

kuvia Mustilan alppiruusuista

takaisin