|
|
Alppiruusuja ja atsaleoja
1. Mustilanalppiruusu (Rhododendron
brachycarpum ssp. tigerstedtii)
on Mustilan alppiruusuista
tunnetuin. Se saatiin siemeninä Pohjois-Koreasta 1930 ja
herätti nopeasti C. G. Tigerstedtin huomion
hämmästyttävällä
talvenkestävyydellään.

2.
Merkittävimpiä Mustilan alppiruusuharvinaisuuksia on
Kaukoidän vuoristossa kasvavan
ohotanalppiruusun isokasvuinen metsäalalaji, Rhododendron aureum
ssp. hypopitys. Se tuotiin
Suomeen Amurinmaalta, Shaman-vuorelta, kyseiselle alueelle vuonna 1976
suuntautuneella
siemenkeruumatkalla ja istutettiin Mustilan Tuijalaaksoon kahdeksi
ryhmäksi vuonna 1980.
Tämä Amurin-kanta on ollut talvenkestävä Kuusamossa
asti. Mustilassa se on kukkinut melko
niukasti ja kärsii joskus keväthalloista, sillä
kukinta ja kasvu käynnistyvät heti säiden hieman
lämmittyä toukokuun alussa. Tämä on
tyypillistä hyvin mantereisen ilmaston kasveille.

3. Kanadanatsalea (Rhododendron canadense) on
atsaleoista talvenkestävin. Se kukkii hieman
muita atsaleoja aikaisemmin pienin, violetein kukin.

4. Catawbanalppiruusu (Rhododendron
catawbiense) muodostaa kauniita puistomaisia pensaikoita
Appalakkien ylärinteillä. Se on pohjoisamerikkalaisista
villialppiruusuista kestävin. Pohjois-Carolinan
Roan Mountainin huipulta, noin kahden kilometrin korkeudesta,
peräisin oleva luonnonkanta on
menestynyt hyvin myös Mustilassa. Pensaat ovat pyöreitä
ja tuuheita ja kukkivat runsaasti.

5. Dahurianalppiruusu (Rhododendron dauricum) kuuluu ns.
lepidootteihin eli suomulehtisiin alppiruusuihin,
jotka usein ovat varpumaisia ja pienikukkaisia. Se kukkii Mustilassa
usein jo toukokuun alussa.

6. Kuningasatsalea (Rhododendron
schlippenbachii) on kotoisin Koreasta, jonka vuoristometsät
se
värjää keväällä vaalean ruusunpunaisiksi.
Mustilan kokemusten perusteella se menestyy hyvin myös
Etelä-Suomessa, kunhan se istutetaan riittävän
läpäisevään (hiekkaiseen) maahan ja suojapuuston
alle suojaan myöhäisiltä keväthalloilta, jotka
saattavat tuhota kukinnan.

7. Perhosatsalea (Rhododendron vaseyi)
on kotoisin Yhdysvaltain itäosista kuten useimmat villiatsaleat.

8. Valkoalppiruusun (Rhododendron
Caucasicum-risteymäryhmä) lajike 'Cunningham's White'
jalostettiin
jo 1800-luvun puolivälissä Skotlannissa. Suomessa sitä
on kauan viljelty, mutta se talvehtii kunnolla
vain lumipeitteen alla. Kukinta on melko varhain, touko- ja
kesäkuun vaihteessa.

9. Kevätatsalea (Rhododendron
x fraseri) oli jo lähes unohtunut viljelystä,
kunnes se 1980-luvulla otettiin
uudelleen viljelykseen Mustilassa kasvavista vanhoista pensaista. Kukat
ovat erikoisen orkideamaiset
ja talvenkestävyys erittäin hyvä.

10. Vuonna 1995 alkaneen keltaisten alppiruusujen jalostusprojektin
parhaimmistoa on kuvassa oleva
esikonkeltaisin, aaltoreunaisin kukin kukkiva alppiruusuhybridi.
|
|