Alppiruusuja ja atsaleoja



1. Mustilanalppiruusu (Rhododendron brachycarpum ssp. tigerstedtii) on Mustilan alppiruusuista
tunnetuin. Se saatiin siemeninä Pohjois-Koreasta 1930 ja herätti nopeasti C. G. Tigerstedtin huomion
hämmästyttävällä talvenkestävyydellään.





2. Merkittävimpiä Mustilan alppiruusuharvinaisuuksia on Kaukoidän vuoristossa kasvavan
ohotanalppiruusun isokasvuinen metsäalalaji, Rhododendron aureum ssp. hypopitys. Se tuotiin
Suomeen Amurinmaalta, Shaman-vuorelta, kyseiselle alueelle vuonna 1976 suuntautuneella
siemenkeruumatkalla ja istutettiin Mustilan Tuijalaaksoon kahdeksi ryhmäksi vuonna 1980.
Tämä Amurin-kanta on ollut talvenkestävä Kuusamossa asti. Mustilassa se on kukkinut melko
niukasti ja kärsii joskus keväthalloista, sillä kukinta ja kasvu käynnistyvät heti säiden hieman
lämmittyä toukokuun alussa. Tämä on tyypillistä hyvin mantereisen ilmaston kasveille.




3. Kanadanatsalea (Rhododendron canadense) on atsaleoista talvenkestävin. Se kukkii hieman
muita atsaleoja aikaisemmin pienin, violetein kukin.





4. Catawbanalppiruusu (Rhododendron catawbiense) muodostaa kauniita puistomaisia pensaikoita
Appalakkien ylärinteillä. Se on pohjoisamerikkalaisista villialppiruusuista kestävin. Pohjois-Carolinan
Roan Mountainin huipulta, noin kahden kilometrin korkeudesta, peräisin oleva luonnonkanta on
menestynyt hyvin myös Mustilassa. Pensaat ovat pyöreitä ja tuuheita ja kukkivat runsaasti.





5. Dahurianalppiruusu (Rhododendron dauricum) kuuluu ns. lepidootteihin eli suomulehtisiin alppiruusuihin,
jotka usein ovat varpumaisia ja pienikukkaisia. Se kukkii Mustilassa usein jo toukokuun alussa. 





6. Kuningasatsalea (Rhododendron schlippenbachii) on kotoisin Koreasta, jonka vuoristometsät se
värjää keväällä vaalean ruusunpunaisiksi. Mustilan kokemusten perusteella se menestyy hyvin myös
Etelä-Suomessa, kunhan se istutetaan riittävän läpäisevään (hiekkaiseen) maahan ja suojapuuston
alle suojaan myöhäisiltä keväthalloilta, jotka saattavat tuhota kukinnan. 





7. Perhosatsalea (Rhododendron vaseyi) on kotoisin Yhdysvaltain itäosista kuten useimmat villiatsaleat.





8. Valkoalppiruusun (Rhododendron Caucasicum-risteymäryhmä) lajike 'Cunningham's White' jalostettiin
jo 1800-luvun puolivälissä Skotlannissa. Suomessa sitä on kauan viljelty, mutta se talvehtii kunnolla
vain lumipeitteen alla. Kukinta on melko varhain, touko- ja kesäkuun vaihteessa.





9. Kevätatsalea (Rhododendron x fraseri) oli jo lähes unohtunut viljelystä, kunnes se 1980-luvulla otettiin
uudelleen viljelykseen Mustilassa kasvavista vanhoista pensaista. Kukat ovat erikoisen orkideamaiset
ja talvenkestävyys erittäin hyvä.





10. Vuonna 1995 alkaneen keltaisten alppiruusujen jalostusprojektin parhaimmistoa on kuvassa oleva
esikonkeltaisin, aaltoreunaisin kukin kukkiva alppiruusuhybridi.